Autourheilu urheilua?

Onko autourheilu todella urheilua?

Kukaan tuskin haluaa esittää tätä kysymystä itse autourheilijalle ja saada päivän saarnan vastaukseksi.. On, autourheilu on siis urheilua.

Välineet

Kyllä, autourheilussa välineenä vain on auto. Aivan kuten hiihtäjillä sukset ja sauvat, juoksijoilla piikkarit, jääkiekkoilijoilla luistimet ja sulkapalloilijoilla mailat. Tokihan joka lajiin kuuluu välineitä hieman suuremmalla repertuaarilla, mutta pääpontti on tämä. Joillekin voi tulla mieleen, että autourheilu ei voi olla urheilua, koska liikutaan moisella kulkuvälineellä paikasta toiseen. Eihän silloin kuskin tarvitse mitään tehdä? Sama pätee esimerkiksi ratsastamiseen, josta todella moni luulee ratsastajan vain matkustelevat hevosen selässä. Sama asia kuin sulkapalloilijalle sanoisi, että kyllähän se sulka siinä verkon molemmilla puolilla liitelee ilman minkäänlaista vaivannäköä, kunhan vain hieman huitaisee mailalla.. Ei, ei se mene niin. Jokaiseen lajiin tarvitaan todella panostusta. Maailman paras 100 metrin juoksija tuskin yllättäen hyppää kisaradalle ilman minkäänlaista harjoittelua ja panostamista treenaamiseen.

Kuten useissa muissakin urheilulajeissa, myös autourheilussa välineiden virittäminen on oleellinen osa itse lajia. Autoharrastajat laittavat autoihinsa madallusjousia ja ties mitä muita koristeita, sekä virittävät moottoreita, jousia ja jarruja tehokkaammaksi.

Soijaa pukkaa..

Jos joskus olette olleet paikalla, kun autourheilijat treenaavat, niin taatusti ymmärrätte mistä on kyse. Ei riitä, että istuu ohjaamoon ja painaa kaasua. On pakko tietää miten auto käyttäytyy missäkin tilanteessa ja moiset tilanteet on hallittava tai vaaratilanne on päällä ja paskimmalla tuurilla heität henkesi. Tai joku muu heittää henkensä vuoksesi.. Siksi juuri myös autourheilijat treenaavat niin fyysisesti ilman autoa, kuin autonkin kanssa. Ei pidä luulla, että kisan jälkeinen pikkuhiki puskee vain ja ainoastaan siitä, että on hieman kisan aikana jännittänyt tai ajohaalari on liian paksu. Nou nou nou. Kyllä siellä ratin takana saa ihan töitäkin tehdä, jotta kisa tai treeni tulee suoritettua.

Ja kuten mainittu, ei todellakaan riitä, että hyppää auton rattiin ja ajaa, vaan on treenattava niin auton kanssa kuin ilmankin. Allekirjoittanut voi ainakin kertoa, ettei oma hauberi riittäisi pitämään ralliautoa tiellä, vaikkei kyse pelkästä hauberista olekaan. Autourheilijoiden on oltava hyvässä fyysisessa kunnossa, jotta pystyy toimimaan auton kanssa ja pitämään sen juuri oikealla reitillä. Samalla radalla kun saattanee kuljeksia muutama muukin, puhumattakaan niistä autourheilufaneista, jotka tönöttävät ralliradan reunustalla.

Ja hei, jokainen voi vain kuvitella miltä tuntuu ohjata autoa joka kulkee yli 200 km/h, toisinaan jopa lähemmäs 300km/h. Vaikka tekniikka kilpa-autoissa onkin ihan äärimmäisen kehittynyttä, niin silti liian suuri virheliike ratin takana saattaa koitua kohtaloksi. Kyllä siinäkin touhussa jo hieman hauberia vaaditaan, että saa kilpurin pidettyä radalla siinä nopeudessa..

Taustajoukko

Ei autourheilija myöskään koskaan ole yksin autonsa kanssa, vaan hänellä toki on olemassa erinomainen tiimi. Ja siinä vasta urheilua on kerrakseen, kun hyvä tiimi laittaa auton pelikuntoon ja kuskikin viritetään ratin taakse. Vaikka itse kuski tai muut tiimiläiset eivät ihan elääkseen kilpaa toimisikaan, niin harrastusmielessä moinen tiimiurheilu toimii varmasti aina. Unohtamatta nättejä suomalaisia kesäpäiviä, niitä jolloin ei sada vettä kuin eräästäkin paikasta, vaan juuri ne aurinkoiset kesäpäivät kun saa yhdessä kavereiden kanssa harrastaa. Unohtamatta toki kaljoja, makkaroita ja grilliä! Siinä sitä urheiluhenkeä jo on kerrakseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *